Olenko minä liian itsekäs,

liian ylpeä,

liian monta muutakin asiaa?

Bussi kolahtelee,

tärisee

ja pitää outoa ääntä

Se muistuttaa minua itsestäni

Sinä olet kaukana

toisen paikan tiukassa otteessa

Etkö tulisi luokseni?

Elän kuin sateessa ja sumussa,

jotka hämärtävät todellisuuden

minun todellisuuteni

Mutta silti

minä tarvitsen ne molemmat

Aurinko on liaan keltainen

liian hohtava ja jokseenkin hankala

Silloin kaikki on liian selkeää,

liian kirkasta

Minä olen sateen lapsi

Tuntuu siltä,

ettei tunnu miltään

Sattuu,

muttei satu

Itkettää,

mutta kyyneleet eivät tule

Minä yritän,

mutten onnistu

I don't know how to feel

or what to feel

I feel so empty

so stupid and small

so worthless

and just not right

Tuoksuja,

ääniä

Kilinää ja kolinaa

Rakkautta kipinöivät sydämet

sekä stand-up komiikkaa

Sitä se on,

elämä

Hän yksin kirjoittaa,

haaveilee

Elämä - mihin se menee,

mistä se tulee?

Vaikken tiedä,

onko se silti minun?

"Dam, dam, dam"

kuuluu radiosta

Se on soulia,

sielua -

sipinää kahvilan nurkassa,

suuria tunteita

ja romanttisia komedioita

Kaupungin kaikuvat kadut,

sydäntä polttava unelma

Rakkaus,

joka rinnassa leimuaa liekkinä

sekä lippuna valkoisena liehuu

Se sanoo

"Minä antaudun."

Kahvilan sorina,

sihinä ja rohina

Täällä taas,

täällä,

mistä

kaikki alkoi

Takaisin raiteilla

Hei vain siellä, all of you!

En tiedä seuraileeko tätä oikeasti ketään, mutta ajattelin ilmoittaa itsestäni. Olen viimeksi runoja tänne laittanut syyskuussa, mutta I'm back now! Välistä on ollut ongelmia tunnusten muistamisessa, ja niitä tulee varmasti jatkossakin...

En yleensä kirjoittele tänne näin muuten vain, mutta tällaisia postauksia täällä minulla on aina välillä. Blogiblogini on tämän linkin takana! Olen mukana myös pitämässä vähän erilaista blogia idealla "Post-it -lapuilla rakkautta maailmaan!" ja sen löydät taas tästä. Jos haluat katsella minun laulamistani, sitä näet tästä osoitteesta.

Halusin toivottaa teille ihanimmat kesät ikinä! Pitäkää hauskaa, nauttikaa, ottakaa aurinkoa, hymyilkää ja ennen kaikkea rakastakaa.

Suukoin, Roosa

Vapputunnelmissa!

P.S. Check out the new look!

osaat olla tyhmä;
kaataa mielen
kaataa kupin kahvia

painaa pääsi tyynylle
painaa pääsi toisen rinnalle

et ymmärrä,
et
et
et

olet kuin hukassa oleva
lintu
niin pieni ja arvaamaton

Anna mennä vaan

Maailma heittelee,
murskaa ja repii -
milloin vain, missä vain

Älä anna periksi lapsi,
älä anna sen viedä sua

Työnnä, puske
anna mennä
Tee kaikkesi
voittaaksesi itsellesi

elämä

Viekää minut pois
viekää kauas
Luokse toisten
Luokse säihkyvien valojen

Nauravien kasvojen

Kaupungin valot,
kuutamoyöt -
meren huumaava kohina

Ensilumen pehmeät askeleet
sekä
rakennustyömaan kolina

Se kaikki sut mieleeni tuo,
uudestaan eilistä luo

itseni minä rikon ja rikki riuhdon

Sitten voimattomana
palaseni yritän koota

Puut alistuvat kuin pahimmatkin marttyyrit
kuin palvoen Äiti Maata
lehdet lepattaen mantraa toistavat

Suhina ja kohina kulkee tuulen mukana

Tavoittaa joka ikisen kuulijan

kerro
kuinka mua kaivannut oot
kuinka
meihin uskoit
kuinka

paloit

ja ajatuksissasi värähtelet
käsissä mun

vapisevissa käsissä
joita en raaski rikkoa

sua kannatella tarvitsee

Maa jota ei hallita,
ei vallata,
ei keneltäkään anota
tai millään lailla haluta

Mikä se on se maa?
Missä ja milloin?

(please
take
me
there)

there could never be
a story like this

a fairytale
like ours


we can change the world
(with a blink of an eye)

kauas katsoen,
elämä silmissä kiiltäen
Tähtiä
kaksin käsin kurkottaa